tiistai 13. elokuuta 2013

Jotain mitä odottaa...

Huomenna lähdetään Teean kanssa Pietariin, tällä kertaa siis laivalla. Kyselin jo yhdeltä venäläiseltä kaverilta, joka asuu Pietarissa, vinkkejä mitä meidän pitäisi tehdä ton rajallisen ajan aikana. Olisi voinut tehdä meille jotkut venäläiset opiskelijakortit, että päästäisiin kaikkiin museioihin ilmaiseksi. Tosin ei taideta käyttää tota puolikasta päivää museokierroksiin.
Pitää muistaa pyytää ne siiten seuraavalla kerralla, kun on olisi aikaa enemmänkin kierrellä.

Oon odottanut tätä reissua tosi kauan. Oikeastaan siitä asti, kun ensimmäisen kerran suunniteltiin yhdessä Pietari-risteilyä. En tiedä miksi, mutta mun mielestä on mahdottoman kiva palata taas tonne itärajan taa.

Koska reissuja ja reissusuunnitelmia ei voi olla ikinä liikaa, tein taas tänään jotain "tavaksi_muodostunutta".
Sen tietää jo kuinka hyvä yhdistelmä on uusi työvuorolista + pidempi vapaa. Saan siitä aina yhtälöksi lentojen varaamisen. :DDD

Tällä kertaa kutsuisi Latvian pääkaupunki, Baltian helmi, Riika. Oon aikaisemmin ollut Baltian maista vaan Virossa, joten nyt voin alkaa sit vallottaa noita Baltian pikkuvaltioita. Oon vähän miettinyt, jos kävisin jollain päiväreissulla vaikka Liettuankin puolella, kun sinne pääsisi aika edullisesti. No sen näkee sitten. Latviastakin olisi kiva nähdä jotain muutakin kuin vain Riika. Kaikki on vielä avointa ja tekee siirrot sitten fiiliksen mukaan.

Jos kohta alkaisi vaikka pakata laukkua ja kaivaa passia esille.
Huomenna lähden kohti Helsinkiä heti töiden jälkeen, joten pakkausta ei voi jättää ihan viime tippaan...

-A

sunnuntai 11. elokuuta 2013

Prague day. 3

Kauheeta kirjoittaa, mutta sitten olikin jo viimeinen päivä Prahassa. Meidän miniloma alkoi tehdä loppua, sillä seuraana päivänä sai taas mennä töihin...

Equity Pointin huoneet tulee luovuttaa klo. 10 mennessä, joten lähdettiin taas liikkeelle ajoissa. Jätettiin laukut hostellin matkatavarasäilytykseen, niin ei pitänyt niistä sitten stressailla sen enempää.
 
Ensimmäisenä lähdettiin Tanssivalle talolle päin. Se oli listalla yhtenä niistä paikoista, jonka halusin nähdä. Olihan se oikeastaan ainoita asioita, joita tiesin Prahasta etukäteen. :D
 
 
 
 
Tota Vltava -joen vartta oli tosi kiva kävellä, kun joka puolella huomasi jotain aivan yli kaunista katseltavaa. Välillä olisi kyllä toivonut, että joenvarrella olisi tuullut edes vähän. Koko meidän loman ajan lämpötila oli kolmessakymmenessä ja pienestäkään tuulenvireestä ei ollut minkäänlaista tietoa. Ilma oli tosi seisahtanut.
 
Oltiin edellisenä päivänä bongattu tuttu kahvila ketju "Coffee Shop" ja koska suussa maistoi melkein heti maailman parhaimman Caramel Macchiaton oli sinne myös suunnattava kahville.
 
 
 
  Kahvittelun jälkeen lähdettiin kävelemään joelle päin, sillä oltiin päätetty että mentäisiin polkuveneilemään. Oltiin katsottu veneilijöita useita kertoja kuluneiden päivien aikana ja olihan sinne itsekin päästä. Salla ilmoitti, ettei ole koskaa aikaisemmin polkenut polkuveneellä ja omasta edellisestäkin kerrasta alkoi olla reilu 10vuotta, joten saattoi jo epäillä omaa osaamista. :D


Vuokraus maksoi tunnilta 250korunaa, joka on noin 10€... Viiden euron hinta hengeltä ei tuntunut meidän mielestä erityisen kalliilta ja niin hypättiin veneeseen. Päivä alkoi viinipiknikillä ja oli kieltämättä aika rentoa vain istua paatissamme katsellen ympärilleen maistellen halpaa, hyvää viiniä.

Aika joella kului tosi nopeasti. Oltiin ihan varmoja, ettei jaksettaisiin edes polkea koko tuntia, mutta kun katsottiin kelloa niin tajuttiin että jäljelläolevaa aikaa oli enää reilu 10min. Tonne voisi hyvin mennä vaikka uudestaankin. Ja tyttömäiseen tapaan pohdittiin vaan, kuinka hyvin tossa ruskettuisi jos viettäisi päivät joella polkuveneilemässä. :DDD
 

 
 
 


 
 
 
 

Kun tunti oli kulunut ja meidän aika loppunut, siirryttiin läheiseen puistoon istumaan. Katseltiin joella veneileviä ja polkuveneileviä ihmisiä, joita oli muuten tullut puoleen päivään mennessä jo hurjasti lisää. Oli kiva istua edes hetki puiden alla varjossa, kun helteet jatkui edelleen.
 
 
 
 
Vaikkei itseasiassa ollutkaan vielä yhtään nälkä, lähdettiin suuntaamaan kohti HRC:ta. Kello oli kuitenkin sen verran, että jos halusi syödä ennen lentokentälle lähtöä oli se syytä tehdä vähitellen. Vaikka reissussa voisikin aina etsiä uusia paikallisia ravintoloita/keittiöitä, niin jotenkin tulee aina kierrettyä kaikki HRC:t. No mikäs siinä, diggaan ruuasta ja palvelusta.
 



 
Vaikka meidän lento Suomeen lähtikin vasta illalla, niin siihen täytyi kuitenkin alkaa valmistautumaan. Tehtiin viimeisiä shoppailuja ostoskadulla ja käytiin vielä terdellä maistelemassa paikallista halpaa kaljaa. Fiilis oli niin rento, että olisi voinut hyvinkin jäädä reissuun vielä pidemmäksikin aikaa. Praha osoittautui kaupungiksi, johon on ehdottomasti palattava vielä joskus uusiksi.
 
 

 

 
 Metrolla ja bussilla taas samaa reittiä takaisin lentokentälle. 90min lippu automaatista maksoi 34korunaa eli vähän vähemmän kun kuskilta ostettuna. Bussi oli tietenkin täynnä ihmiä ja siinä helteessä sai olla tyytyväinen, että laukusta löytyi vielä juomapullo. Muuten olisi voinut käydä vähän ikävästi, koska oikeasti alkoi matkassa hieman heikottaa.



Lentokentällä käytettiinkin sitten tuliaisiin viimeiset korunat, ettei niitä täytyisi enää vaihtaa takaisin euroiksi. Oli myös melko huvittavaa, ku tuli taas todistettua että reissussa törmää tuttuihin. Samalla lennolla takaisin Suomeen lensi 6tuttua.
Onko maailma pieni vai pieni? 

-A


 

lauantai 10. elokuuta 2013

Prague Day. 2

 
 Herättiin suunnitelmien mukaan ajoissa. Vedettiin vaatetta päälle ja paineltiin aamupalalle. Paahtista, muroja, tuoremehua, kahvia ja teetä. Perus hostelliaamupalaa. Aamupalan jälkeen kammattiin hiukset sekä naamat ja oltiin valmiita tutustumaan kaupunkiin.



Ennen tätä vaihdettiin kuitenkin muutama sananen meidän huoneseuran kanssa. Yhdysvaltalaiset sisarrukset oli ollut reissussa pari kuukautta ja nyt oli aika lähteä takaisin kotiin. Tavaraa jakoon hiustenkuivaajasta lähtien, kun rinkan tila oli osoittautunut jollekin muullekin rajalliseksi.



 


Sitten päästiinkin lähtemään kaupungille. Ensimmäisenä suunnattiin Funicularilla kukkulalle upeiden maisemien toivossa. Olin varma, että lipusta saisi maksaa jotain suolaista, mutta yllätyin positiivisesti kun matkaan kävi normaali ratikkalippu tai tollanen. Otettiin 30min lippu, jolla oli hintaa 24korunaa eli vähän alle 1€. Matka oli lyhyt ja olin ihan tyytyväinen, ettei hintaakaan ollut. Olisi meinaan maksanut täysin turhasta.








Ylhäällä oli aivan mielettömän kuuma, kun aurinko paistoi suoraa pilvettömältä taivaalta. Oli pakko ostaa juotavaa, jotta pystyisi pitämään huolta edes nestetasapainosta. Päähineet kun oltiin fiksuina jätetty hostellille, niin auringonpistoksia, joihin muuten olen taipuvainen, sai vaan pelätä.

Käveltiin Eiffelin tornia muistuttavalle tornille. Sinne olisi päässyt kävelemään portaita ylöskin, mutta näytti sen verran hankalalta, että päätettiin skipata. Ihmisiä kulki molempiin suuntiin ja portaat näytti sen verran kapeilta, ettei näyttänyt erityisen yksinkertaiselta siinä ihmismäärässä.













 
Käveltiin luostarin kautta Prahan linnalle ja Vituksen katedraalille. Turisteja oli joka puolella aivan riittämiin ja ei kauhean kauan viihdytty siinä ihmismassassa. Mutta näähän onkin näitä paikkoja sarjassamme ihmispaljoudeltaetvoivälttyä...


















Lähdettiin takaisin luostarille päin, sillä haluttiin päästä maistamaan luostarin panimon terassille olutjäätelöä. Vaikka kuulostaakin ainakin omaan korvaan aika järkyttävältä, niin maku oli yllättävän hyvä. Kyllä mä ainakin voisin Valion jäätelökioskillakin valita olutjäätelön tötteröön, jos se vain olisi mahdollista.



Maisemat tuolta kukkulalta alas kaupunkiin oli mielettömän kauniit.



Katseltavaa ja kuvattavaa jo pelkissä taloissa oli riittämiin. Tollasta ilmettä katselisi kyllä Suomessakin sen ainaisen betonihelvetin sijaan. Onko Suomessa muuten missään sellaista paikkaa, jossa voisi ihailla joitain upeita värikkäitä taloja? Tuntuu, että kaikki on vaan vaaleita muutaman tumman joukossa. Ehkä itse perustan sitten isona jonkun lelumaan, jossa jokainen talo on eri värinen. :D





Mulla on yleensä aina reissuilla joka kaupungissa joku sellanen paikka, johon haluan välttämättä. Oon aina kotoa käsin katsonut etukäteen jotain paikkoja joihin on päästävä. Näin tietenkin myös Prahassa. Halusin nähdä Lennon -seinän, koska oli kuullut juttuja sen historista. Mun mielestä se koko kissahiiri-taisto oli niin makee juttu virkavallan ja hippien välillä että...
Paikan päällä oli jotenkin fiilistä ja tuli sellanen tunne, et tonne olis päästävä joskus myös Lennonin vuosipäivänä nauttimaan sitä tunnelmaa.







Kävely eteenpäin sai jatkua... Vastaan tuli yksi maailman tuhansista lukkosilloista. Niitä kanssa on nykyään joka paikassa. Toi oli tosi pieni, mutta tietenkin aivan täynnä todisteita ikuisesta rakkaudesta... <3




Suunnattiin vähitellen takaisin Kaarlesillalle päin, mikä muuten toimi meille jonkilaisena merkkipaikkana. Aina kun oli lähellä siltaa osasi hyvin paikantaa missä päin meni. :D
Oltiin käyty sillalla edellisenä yönä ja siellä oli silloinkin todella paljon porukkaa. Ei päivällä siellä tietenkään yhtään vähempää ollut.

 



Sitten vähän lisää kaikkien mahdollisten tönöjen ihmettelyä. Niitä riitti ihmeteltäväksi ja sattumalta suunnattiin ihan hyvälle suunnalle, koska sinne oli kuitenkin matkan aikana tarkoituskin mennä...
Niin minne???





 
 
Tultiin jollekin aukiolle ja oltiin jo lähdössä poispäin hostellille, kun huomattiin että porukka tuijottaa jotain seinää. Nostettiin omatkin katseet samaan suuntaan ja huomattiin että oltiin tultu astrologisen kellon luo.
 


Tiedettiin kellon soivan tasatunnein ja olihan sitä sitten pakko jäädä katsomaan soittoa, kun joka paikasta siitä oli saanut kuulla ja lukea. Käytiin hakemassa Starbucksista frapput ja istuttiin odottamaan "show:ta" xD





 
Taas oli tunti kulutettu elämästä ja niin lähdettiin kävelemään vihdoin sitä hostellia kohti. Päätettiin tehdä vähän välikuolemaa eli otettiin pikalepo sängyillä. Sitten taas matkaan, shoppailua ja illalla kiertelemään.

Jotenkin huomaa aina matkassa kuinka vaikeaa on pysähtyä. Haluaa vaan nähdä paljon ja kun on kävellyt puoli päivää alkaa se jonkun verran jo tuntua vähintään jaloissa. Kuitenkaa ei malta pysähtyä hetkeksikään mihinkään. Ehkä sitten oppii pysähtymään, kun on nähnyt tarpeeksi. Uteliaisuus ei vaan anna millään periksi...
 






-A