Yritän saada aktivoitua itseni. Lokakuukin alkaa vaihtua marraskuuksi ja Bremenin reissusta on kuukausi aikaa. Tuntuu mielettömän hienolta huomata, kuinka saamaton ihminen voikaan olla. Vaikka asia kun asia, aihe kun aihe, tuntuu mieluisalta ja kaikin tavoin hyvältä, sen siirtäminen tuonnemmaksi on yllättävänkin helppoa.
Selailen viikko toisen jälkeen matkakuvia, uusia sekä vanhoja, mutta silti niistä kirjoittaminen tuntuu ylitsepääsemättömän vaikealta. Matkakuume nousee mielettömiin määriin ja muistojentulvasta puhumattakaan. Silti aloittaminen on aina yhtä vaikeeta. OK, oon aina ollut deadline-ihmisiä ja niin varmaan tulen aina olemaankin. Jos ei ole aikataulua, niin mitä sitten noudattaa??? Käsittämätön ajatus tälle ihmismielelle. Jos nyt vain lopettaisin turhan lätinän ja ALOITTAISIN Bremenin matkan purun. Ehkä ihan hyväksi havaittu vaihtoehto.
Mä jollain tavalla oon aina tykännyt matkustaa Saksaan. En tiedä siihen sen tarkempaa syytä miksi. Okei, kerta toisensa jälkeen syinä kyseiseen maahan matkustaminen on ollut lähes yksistään rakkausbändin kiertueet. Sehän tässä aina onkin ollut parasta, kun on saanut yhdistää kaksi intohimoa; musiikin ja matkustamisen.Välillä muuten mietinkin kumman suuntaan vaaka kallistuisi enemmän. Tällä kertaa ja itseasiassa ensimmäistä kertaa ikinä ei matkustettu Saksaan bändin perässä. Edistysaskel! Ton kaiken voisi kiteyttää vaan hengailulomaksi, ja sitähän ehkä tarvitsinkin.
Bremenissä oltiin oltu muutama vuosi aikaisemmin. En muistanut kaupungista mitään muuta, kun keikkapaikan neonväriset valot. Kyseinen keikkapaikka, Tivoli, sijaitsikin kai jossain kaupungin laidalla, joten oltiin otettu majoituskin kiertueen aikana mahdollisimman läheltä kyseistä baaria. Tästä kaikesta nopean johtopäätöksen tehdessä uskaltaa veikata, että koko kaupunki jäi aikaisemmalla kerralla myös näkemättä. Bremenhän oli siis meille jollain tavalla aivan vieras, vaikka siellä olikin tullut aikaisemmin käytyä.
Kuten aina meidän tavoitteena tai en edes tiedä onko ne mitenkään "tavoitteita" on saada tehtyä reissut pienellä budjetilla. Tai tarkennuksena ehkä halutaan vaan aina mahdollisimman halvat lennot ja majotukset (, muuhun ehkä sit sitä rahaa meneekin enemmän). Lennot maksoivat noin 50€ ja majotuksiin yhdeltä meni vähän tota vähemmän, eli nopealla laskupäälläni lennot + majotus tuli maksamaan vähän alle 100€. Otettiin tyttöjen kanssa neljän hengen huone varmaankin Bremenin halvimmasta hostellista, Hostel-Posty:sta. Hostellista sen verran, että sijainti on loistava ja paikka ihan ok. Kun respatäti checkas meidät sisälle, niin meidät ohjattiin keittiöön teelle ja paahtoleivälle, jotka muuten kuuluikin huonehintaan aamupalana. Oltiin todella aikasin paikanpäälllä lentojen takia ja koska huoneen sai klo. 14:00, jätettiin tavarat repatädille ja lähdettiin keskustaan ihmettelemään.
Bremen -opas oli mukana ja sen kanssa suunnistaminen helpotti elämää yllättävän paljon. Ensimmäisenä bongattiin, joku ihme patsas seisomassa aivan Maj Karman metallikruunun näkösen seinän vieressä. Istuttiin hetkeks alas tsekkaamaan olinpaikkamme ja ihmettelemään syksyä, joka näytti olevan pidemmällä kun Suomessa. Istuttiin kastanjoiden alla ja Salla iloisesti löysi pähkinän kuoria, joita oli kuulemma pakko koittaa mun poskeen miltä ne piikit tuntuivat. Olin asiasta eri mieltä. :D
Käveltiin keskustassa vai olikohan se joku vanhakaupunki? No joka tapauksessa, ihmeteltiin kaikkia raatihuoneentorin ympärillä olevia patsaita, kirkkoja ja muita tönöjä. Loppupeleissä ei mun mielestä Bremenissä ollut kauheesti mitään nähtävää, mutta eihän me sitä oltukaan sieltä etsimässä. Kaupungin tunnelma oli muuten vain mahtava ja oli aika nautinnolta istua kadulla kahvimuki kädessä ilman minkäänlaista kiirettä mihinkään. Kun oltiin omasta mielestämme "nähty_kaikki", lähdettiin pyörimään läpi muutama suosikki kauppa, jota ei ole Suomessa. Pienten ostosten ja isompien ostosten jälkeen lähdettiin takaisin hostellille päin. Kaupasta tarttui pari halpaa valkkaria ja muutama pussi Leibnizeja (,jotka on jo riittävä syy lähteä Saksaan) mukaan. Niiden kanssa aika kului lepposasti ennenkuin lähdettiin tutustumaan pimentyneeseen yölliseen kaupunkiin.
Kaupungin lähikulmat tulikin aika nopeasti tutuiksi ja kaikki tuntui olevan yllättävänkin lähellä. Taidettiin kiertää yöllä samat paikat läpi kun päivälläkin, joten ehkä se kertoo jotain kaupungin kokoluokasta. Lopulta päädyttiin johonkin musiikkibaariin ja sieltä sitten mutkan kautta hostelliin nukkumaan.
Toisena päivänä oltiin päätetty lähteä ratikalla vähän kauemmas shoppailemaan. Ratikkamatkan päässä oli iso ostoskeskus Waterfront, jossa on kaikki lemppari vaatekaupat New Yorker, C&A, Primark, Tally Weijl, etc. Toinen päivä kuluikin siellä melko mukavasti. Tuli shoppailtua niinkun voikin päätellä. :DDD Shoppailujen jälkeen lähdettiin takaisin keskustaan tietenkin vähän lisää shoppailemaan ja lopulta kaupan kautta hostellille.
Käytiin ostamassa vähän lisää leibnizeja ja valkkaria. Kuten aina rakkailla_lapsilla_on_monta_nimeä, meidän oli haettava ruusuviiniä ja persikkavauvaa<3 Kaikki vaan koomaili sängyillä ja lopulta ainoastaan Mari ja minä lähdettiin vielä kaupungin yöhön. Haettiin rautatieasemalta postikortit, jotta voin lähettää mummille reissusta kuulumiset ja Mari lähetti puolestaan omille porukoille kortin., mentiin puistoon istumaan ja kirjottamaan lähes pimeydessä kortit miettien mihin seuraavaksi suunnattaisiin. Koska edellisenä iltana jo baarin löytäminen oli ollut meille vaikeaa osoittautui se yhtä mahdottomaksi tuonakin iltana. Kaikissa oli joku vika ja edellisiltaisessakin musiikkibaarissa katsottiin screeniltä jalkapalloa, joten voitiin sanoa tällekin hyvästit. Lopulta päätettiin mennä Vapianoon salaatille ja yksille. Nyt kerron reissun huvittavimman asian. Mentiin iloisesti tilaamaan Vapiaanon tiskiltä lasit valkoviiniä ja saimme kuulla, että kaikki viinilasit olivat likaisina tai pesussa. meitä kehotettiin tulemaan 5-10min päästä tilaamaan juomat uudelleen. Teki mieli lainaa Kumman kaa -repliikkiä "kaada tuoppiin sitä punkkua", mutta jättäydyin kuitenkin. Päätimme sitten illastaa ilman viiniä ja pöydässä naureskelimme, kuinka olimme tottuneet juomaan viinimme aivan miestä vaan. Meille olisi ollut aivan sama missä jalallisessa lasissa viini olisi ollut, vaikka sitten tuopissa. :D Muistelimme nauraen kuinka olimme aikaisemminkin Rumassa saaneet alkuillasta viinimme viinilasissa, myöhemmin martiinilasista ja vielä myöhemmin mitä baarista löytyi...
Salaattien jälkeen päätimme mekin lähteä hostellille nukkumaan. Matkalla kävelimme FC Bauerin bussin ohi ja mietimme olisiko meidänkin pitänyt muiden ihmisten tavoin ottaa yhteiskuvia bussin kanssa. Päätimme kuitenkin jatkaa matkaa. Seisoimme hostellin ulko-oven luona painaen summeria respaan (sillä ulko-oveen ei saanut avainta). Respasta vastattiin, muttei meitä päästetty Marin kanssa sisään. Meille vain ilmoitettiin, ettei teidetty keitä olimme ja tämän takia ovea ei avata. Olimme hämillämme ja niinpä soitimme huonekavereillemme, jotta näpä kipittäisivät avaamaan meille ovea. Kukaan meistä ei ymmärtänyt tilannetta, mutta mitä pienestä.
Hostelli oli ihan jees... ainakin siihen asti kun meidät laskettiin sisälle. xDDD
Tähän on hyvä lopettaa palaillaan seuraavien reissujen kanssa.
-A
Kaupungin lähikulmat tulikin aika nopeasti tutuiksi ja kaikki tuntui olevan yllättävänkin lähellä. Taidettiin kiertää yöllä samat paikat läpi kun päivälläkin, joten ehkä se kertoo jotain kaupungin kokoluokasta. Lopulta päädyttiin johonkin musiikkibaariin ja sieltä sitten mutkan kautta hostelliin nukkumaan.
Toisena päivänä oltiin päätetty lähteä ratikalla vähän kauemmas shoppailemaan. Ratikkamatkan päässä oli iso ostoskeskus Waterfront, jossa on kaikki lemppari vaatekaupat New Yorker, C&A, Primark, Tally Weijl, etc. Toinen päivä kuluikin siellä melko mukavasti. Tuli shoppailtua niinkun voikin päätellä. :DDD Shoppailujen jälkeen lähdettiin takaisin keskustaan tietenkin vähän lisää shoppailemaan ja lopulta kaupan kautta hostellille.
Salaattien jälkeen päätimme mekin lähteä hostellille nukkumaan. Matkalla kävelimme FC Bauerin bussin ohi ja mietimme olisiko meidänkin pitänyt muiden ihmisten tavoin ottaa yhteiskuvia bussin kanssa. Päätimme kuitenkin jatkaa matkaa. Seisoimme hostellin ulko-oven luona painaen summeria respaan (sillä ulko-oveen ei saanut avainta). Respasta vastattiin, muttei meitä päästetty Marin kanssa sisään. Meille vain ilmoitettiin, ettei teidetty keitä olimme ja tämän takia ovea ei avata. Olimme hämillämme ja niinpä soitimme huonekavereillemme, jotta näpä kipittäisivät avaamaan meille ovea. Kukaan meistä ei ymmärtänyt tilannetta, mutta mitä pienestä.
Hostelli oli ihan jees... ainakin siihen asti kun meidät laskettiin sisälle. xDDD
Tähän on hyvä lopettaa palaillaan seuraavien reissujen kanssa.
-A
