Jotain mitä odottaa...

Huomenna lähdetään Teean kanssa Pietariin, tällä kertaa siis laivalla. Kyselin jo yhdeltä venäläiseltä kaverilta, joka asuu Pietarissa, vinkkejä mitä meidän pitäisi tehdä ton rajallisen ajan aikana. Olisi voinut tehdä meille jotkut venäläiset opiskelijakortit, että päästäisiin kaikkiin museioihin ilmaiseksi. Tosin ei taideta käyttää tota puolikasta päivää museokierroksiin.
Pitää muistaa pyytää ne siiten seuraavalla kerralla, kun on olisi aikaa enemmänkin kierrellä.

Oon odottanut tätä reissua tosi kauan. Oikeastaan siitä asti, kun ensimmäisen kerran suunniteltiin yhdessä Pietari-risteilyä. En tiedä miksi, mutta mun mielestä on mahdottoman kiva palata taas tonne itärajan taa.

Koska reissuja ja reissusuunnitelmia ei voi olla ikinä liikaa, tein taas tänään jotain "tavaksi_muodostunutta".
Sen tietää jo kuinka hyvä yhdistelmä on uusi työvuorolista + pidempi vapaa. Saan siitä aina yhtälöksi lentojen varaamisen. :DDD

Tällä kertaa kutsuisi Latvian pääkaupunki, Baltian helmi, Riika. Oon aikaisemmin ollut Baltian maista vaan Virossa, joten nyt voin alkaa sit vallottaa noita Baltian pikkuvaltioita. Oon vähän miettinyt, jos kävisin jollain päiväreissulla vaikka Liettuankin puolella, kun sinne pääsisi aika edullisesti. No sen näkee sitten. Latviastakin olisi kiva nähdä jotain muutakin kuin vain Riika. Kaikki on vielä avointa ja tekee siirrot sitten fiiliksen mukaan.

Jos kohta alkaisi vaikka pakata laukkua ja kaivaa passia esille.
Huomenna lähden kohti Helsinkiä heti töiden jälkeen, joten pakkausta ei voi jättää ihan viime tippaan...

-A

Sano Pietarille DA!

Otsikon omaperäisyyden, (joka on lainattu suoraa St. Peterlinen sivuilta), myötä saan mainita asiasta, joka on matka Pietariin.

Oltiin Sallan kanssa Pietarissa vuonna 2012 ja muistan vieläkin sen viisumihässäkän. Oikeasti ärsytti suunnattomasti nähdä sellaista vaivaa niin lyhyen matkan takia. Pelkän viisumin hinta oli reilusti yli 50€ , mikä oli aika suurikin osuus jos mietti vaikka junamatkoihin mennyttä summaa.

No tällä kertaa ei pidä viisumien kanssa pelata, kun varattiin St. Peterslinelta viisumivapaa risteily Pietariin. Näitähän on mainostettu aivan hurjasti tv:ssä ja lehdissä, miten parilla kympillä pääsee Pietariin. Koska mainoksilla on aina se oma kääntöpuolensa, eihän sekään oikeasti ole niin edullinen kun mitä kuluttajan annetaan ymmärtää.

Hinnat ovat aina alkaen hintoja, mikä tarkoittaa sitä että hytissä täytyisi olla se 4hlö. Mikäli ei ole, hahahah maksakaa enemmän, eli kaikkien neljän osuudet. Lisäksi pienellä fonttikoolla lukee myös tieto siitä, kuinka pitää ostaa laivayhtiöltä bussiliput Pietariin. Bussilipun hintahan on yli puolet tarjousmatkasta, joten tyhmempää kusetetaan suoraa silmään.

Meitä lähtee tälle risteilylle kaksi, koska toiset on muilla reissuilla meidän vapaapäivinä. Tarvittiin siis matka vain kahdelle ja hyttihinta näytti pitkään yli 250€. Tohon vielä päälle bussiliput, niin ei kyllä tarvitse mainitakkaan mistään halvasta risteilystä. Pitkitettiin tätä varaamista, sillä odotettiin viime hetken tarjouksia. Oltiin seurailtu noita ja huomattu, että useasti niitä tulee kunhan vaan jaksaa odotella.

Maanantaina sitten tehtiin varaus, kun laivayhtiön sivuilla oli tarjous juuri ajankohdallemme hintaan 60€/hytti.

Lisäksi hintaa muodostui aikaisemmin mainitsemistani bussilipuista, jotka oli 25€/hlö ja vielä jostain satamamaksusta, joka oli 4€/hlö. Hintaa tolle viisumivapaalle matkalle tuli siis loppujen lopuksi 59€/hlö, joka ei mun mielestä ole erityisen paha.

Matka-aikataulu näyttisi siis seuraavalta:

Helsinki	Pietari	Pietari	Helsinki
Lähtö 19.00	Saapuminen 10.30	Lähtö 19.00	Saapuminen 08.00

 

Tota risteilyä voi mun mielestä verrata aika hyvin viikkarin tai tallinsiljan "päivä_tukholmassa_risteilyihin". Tosin, en tiedä voiko Pietarista ja Tukholmasta oikeastaan puhua samassa lauseessa. Ainakaan jos niitä yrittää vertailla toisiinsa jollai tavalla. Kaupungit on erilaisia kuin yö ja päivä, mutta ehkä idän ja lännen kuuluukin olla...

Lähtöön on pari viikkoa aikaa ja nyt alan selata Pietari-opasta, jottei rajoitettu aika mene vain palloillessa ympäriinsä ilman minkäänlaista päämäärää.

-A

St. Petersburg pt. 2

Kahdeksan tunnin yöunien jälkeen olo oli edelleen yhtä ryytynyt kuin edellisenäkin päivänä. No, univelat ehtii kuitata kotonakin. Yksi syy, miksi myöskin päätimme tällä kertaa majoittua hostellin sijaan hotelliin oli tietenkin aamupala! Onhan se nyt kiva, ettei ensimmäisenä kaupungille lähtiessä tarvitse alkaa metsästämään ruokapaikkaa. Hotellin sivuilla mainostettu ”mannermainen aamiainen” oli myöskin pohdituttanut meitä kovasti, että mitä kaikkea jännää se pitää sisällään. Jännä on kyllä oikea sana kuvaamaan mitä me sitten sieltä ruokailutilasta löysimme...

Jokaiselle oli oma pieni paperipussi odottamassa keittiön sivupöydällä. Meillä kesti jopa hetken aikaa tajuta, että aamupala oli sijoitettu näihin pusseihin, ihmettelimme vain tyhjää salia. Paperipussista löytyi Lidlin cremetäytetty croissant, pikakahvipussi, teepussi, maitoa kahvia varten, margariinia sekä sulatejuustoa pienet napit ja pikapuuropussi. Niin ja paahtoleipää löytyi myös pussillinen astioiden vierestä. Aikamoinen mannermainen aamiainen sanon minä, mutta saimme kuin saimmekin mahat täyteen paahtoleivistä sekä vetisestä pikapuurosta.

Mannermainen aamupala

Olimme päättäneen aloittaa päivän shoppailulla ja suuntana meillä olikin Sennaya-ostoskeskus, josta löytyi mm. Topshop, NewYorker sekä Springfield ja paljon muuta. Naistenpäivän kunniaksi koko kaupunki tuntui olevan hieman sekaisin. Ostoskeskuksessa katselimme akrobaattien ja tanssityttöjen esityksiä, vaatekaupassa meille annettiin tulppaanit käteen, kadulla saimme todistaa kosimistilannetta ja kaikki kulkivat ympäriinsä valtavien kukkakimppujen kanssa. Saimme myös kuulla naistenpäivän olevan ainakin yliopistoissa yleinen vapaapäivä. Venäjällä ilmeisesti otetaan kyseinen ”juhla” vähän vakavammin kuin meillä Suomessa.

Sennaya

Shoppailujen lomassa kävimme myös kahvilla ostoskeskuksessa sijaitsevassa Coffeeshop ketju-kahvilassa, joita löytyy myös ympäri maailmaa. Taivaallisia erikoiskahveja, jäätelöitä, pirtelöitä ja muuta syötävää! Englanninkielinen hinnasto ja kielitaitoinen tarjoilija tuntui myös aika luksukselta :D Olisin voinut istua siellä koko loppupäivän maistelemassa erilaisia kahveja, mutta rahat oli sen verran lopussa että oli pienen hengähdystauon jälkeen jatkettava taas matkaa.

Kiertelimme jälleen ympäri kaupunkia ja kävimme ostamassa pakolliset kotiinviemiset, maatuskat! Olimme edellisenä päivänä bonganneet Verikirkon vierestä sellaisen pienen markkina-alueen jossa myytiin kaikkea turisti-krääsää, maatuskoja, huiveja ja muita koriste-esineitä. Nämäkin myyjät puhuivat englantia ja jotkut jopa muutamia sanoja suomea! Vasta paikalta poistuessamme maatuskat laukussa tuli mieleen, että tuolla olisi varmaan kuulunut tingata. Ens kerralla sitten... :D

Tässä vaiheessa olimme jo niin nälkäisiä ja väsyneitä ja aloimme metsästää ruokapaikkaa kävellen samalla kohti rautatieasemaa, vaikka junan lähtöön oli vielä muutama tunti. Kilometrien talsimisen jälkeen olimme valmiit menemään ensimmäiseen ruokapaikkaan, mikä tulisi vastaan (paitsi ei epäilyttäviin pihvi-paikkoihin). Loppujen lopuksi olimme jo rautatieasemalla, eikä ruokapaikkaa ollut löytynyt. Päädyimme menemään aseman viereiseen ”ravintolaan”, jossa ruoka oli esillä lasivitriinin takana. Myyjä lappasi muovilautasille osoittamiamme ranskalaisa sekä kanankoivet ja siinä kohtaa kun lautaset työnnettiin mikroon ei tiennyt olisiko pitänyt itkeä vai nauraa. No, nälkä oli jälleen taltutettu ja pienen istuskelun jälkeen oli aika siirtyä rautatieasemalle junaa odottamaan.

Gouremet-ateria

Maatuskat kotimatkalla

 Käytiin tuhlaamassa loppukolikot aseman kioskissa karkkiin ja juna kohti Helsinkiä lähti 20:25 paikallista aikaa. Kahden päivän pikavisiitti meni aivan liian nopeasti, mutta Venäjälle on kyllä ehdottomasti palattava vielä uudestaan paremman ajan kanssa.

-S

St. Petersburg pt.1

Heräsin aamulla neljän aikaa ja kolme varttia myöhemmin Salla jo soittikin mulle varmistaakseen, että olisin noussut sängystä. Sallan kävellessä Kampista Helsingin rautatieasemalle vaihdoimme muutaman sanan puhelimessa, jonka jälkeen Salla sai hyppää junaan ja mä puolestaan kasata viimeisiä tavaroita ja suunnata Lahden rautatieasemalle. Kävelin jotain ihmeellistä pikavauhtia asemalle ja tästä johtuen odottelin jonkin aikaa rautatieasemalla junan saapumista. Kun kello lähestyi kuutta, siirryin raiteille ja hetkeä myöhemmin Allegro saapui Lahteen.Ikkunan takaa Salla jo vilkuttelikin ja nousin junaan.

06:02

Lähes heti kun juna oli lähtenyt asemalta lipuntarkastaja tuli leimaamaan lipun sekä tarkistamaan passin. Samalla jaettiin myös maahantulokortit, jotka tuli täyttää ennen rajanylitystä. Juna oli todella tyhjä ja tästä johtuen kaikki tarkastukset sujuivat todella nopeasti. Kun Venäjän rajaa lähestyttiin, rajavartiosto luki passit ja viisumit, leimasivat maahantulokortit. Kaikki sujui todella vaivattomasti. Olin varautunut etukäteen siihen, että passi tarkastettaisiin sataan kertaan ja viisumi vähintään yhtä moneen.

Matka Allegrolla kului todella nopeasti ja mukavasti aamupalaa syöden sekä tulevaa päivää suunnitellen. Yllätyin matkan aikana siitä, että junassa oli myös valuutanvaihto. En tiedä sen enempää millaiset kurssit olivat, mutta ainakin kuulutuksesta sai käsityksen, etteivät olleet ainakaan erityisen huonot. Ilmeisesti suunnilleen sama kuin maissa, mutta ymmärrettävästi palvelusta oli saatava jonkinlainen ”hyöty” junassa ja niinpä valuutanvaihdosta veloitettiin 2euron ”palvelumaksu”. Se ei ole mielestäni kuitenkaan mitenkään pahanhintainen, jos säästyy itse valuutanvaihdolta (tilanteissa, ettei omassa kaupungissa ole esim. Forexin pistettä). Me olimme vaihtaneet ruplia jo etukäteen, joten emme kyseistä junassa olevaa palvelua tarvinneet.




Maahantulokorttien täyttöä.




Matkabudjetti?


Saavuimme aikataulussa Pietariin ja matkamme alkoi lupaavasti, kun emme meinanneet löytää uloskäyntiä. Nauroimme muutaman muun suomalaisen tytön kanssa tapahtuneelle ja lopulta löysimme yhteisvoimin tien ulos asemarakennuksen kautta. Allegro jättää F:n reunimmaiselle raiteille ja aina junan saapuessa suuret metalliportit avataan ulospääsyä varten. Emme olleet tästä tietoisia ja lähdimme kohti suurta asemahallia, jonne ei päässyt raiteidenpuolelta sisään. Kun menimme takaisin metalliporteille, oli ne jo lukittu suurella munalukolla. Onneksi tie ulos löytyi kansainvälisen asemarakennuksen kautta.




Perillä Pietarissa...



Lähdimme kävelemään kohti keskustaa ja ensimmäisenä kävimme bongaamassa Rautatieaseman edessä olevan Lenin patsaan, joka näyttää kädellään tietä Pietarin keskustaan. Emme ehtineet olla kaupungissa, kuin hetken ja heti sai nähdä omin silmin ne kuuluisat liikenneruuhkat, joista oli kotona lukenut.

Lenin patsas.


Vaikka Pietari onkin miljoonakaupunki, se tuntui loppupeleissä melko pieneltä. Kaikki ”tärkeä ja oleellinen” on hyvin lähellä toisiaan. Kuljimme koko reissun ajan jaloin. Vaikka metroliput olivat luetun perusteella hyvin edulliset, emme käyttäneet niitä lainkaan. Kaikki nähtävyydet ja muut paikat, joissa meidän oli tarkoitus käydä, olivat niin lähellä toisiaan, ettemme olisi ehtineet siirtyä kuin tyyliin yhden pysäkin välin.
Kiertelimme kaupunkia ympäri (ja välillä jopa ympyrää) sitä ihastellen ja kuvaten. Sää oli koko päivän aurinkoinen, muttei erityisen lämmin. Lämpötila taisi olla -8'C, mutta välillä tuntui huomattavasti kylmemmältä. Kylmä tuuli vaikutti osakseen asiaan ja niinpä kahvitauko vastaantulleesseen kahvilaan oli paikallaan. Kahvila oli erityisen suloinen ja tuntui hyvltä päästä sisätiloihin juomaa lämmintä.

Kahvila, jonka nimestä ei ole hajuakaan.

Cheesecake <3

KYLLÄ, oltiin paikan ainoat asiakkaat.

Ja sitten kiertelyn kuvasaldoa:


Joku niistä monista silloista.

Talvipalatsi

Verikirkko

Verikirkon viereissä olevan puiston aita ja portti.

Taulumyyntiä.

Kazanin katedraali.

Iisakin kirkko.

Tilannekuva?

Pyhän kolminaisuuden katedraali

Kun jalat ja hartiat alkoivat huutaa vähitellen hoosiannaan, suuntasimme hotellillemme. Majoitusta varatessa meillä on yleensä yksi edellytys. Halpa hinta! Emme vaadi majoitukseltamme paljoakaan. Voimme aivan hyvin jakaa huoneen muutaman muun ihmisen kanssa, jos tämän takia hinta on edullinen. Oma wc sekä suihku ovat kivat, muttei mitenkään pakolliset. Jos reissun haluaa tehdä pienellä budjetilla, on niistä joskus luovuttava. Vaikka majoittuu edullisessa hostellissa tai dormissa, ei se tarkoita sitä, että koko hostelli on epäsiisti rotanloukku ja matkatavarat varastetaan heti kun käännät niistä katseesi. Hostelli- ja varsinkin dormimajoituksen edullinen hintahan johtuu vain siitä, että ”pieneen tilaan mahtuu useampia majoitujia” ja usein nämä sijaavat itse vuoteensa, tuovat jopa tarpeen mukaan omat petivaatteet ja pyyhkeet mukanaan. Tällöin majoituksentarjoaja säästyy mm. henkilökuntakuluissa (=palkkakulut) ja näin hinnan voidaan pitää myös kuluttajaystävällisinä. Halpa ei tarkoita tällöin mitenkään huonoa vaan voisiko jopa sanoa, että ratkaisu on erityisen fiksu.

Mutta palataan tämän avautumisen jälkeen meidän majoitukseemme, joka ei ole sitten mitään juuri kirjoittamastani. Varasimme majoituksen Hotelli Rinaldi Olympiasta, joka ei missään nimessä ollut Pietarin halvimmasta päästä. Kun selasimme Pietarin majoitustarjontaan, eteemme tuli mm. hostelli, joka olisi majoittanut kaksi henkeä 1000ruplalla. Tällä kertaa päätimme kuitenkin maksaa enemmän, sillä halusimme majoituksen tietyltä alueelta. Olimme menossa keskiviikkoillalla eräälle keikalle ja tästä johtuen halusimme mahdollisimman läheltä tätä. Googlen karttapalvelun ”etsi_palvelut” kohta toimi ystävänä, kun syötin hakukenttiin ensin keikkapaikan osoitteen ja tämän jälkeen näyttämään kaikki alueella olevat majoitusvaihtoehdot. Keikkapaikalta reilu puolen kilometrin päässä oli BB Rinaldi Olympia – hotelli, joka maksoi 2200ruplaa kahdelta sisältäen aamupalan. Tämä tuntui hyvältä vaihtoehdolta, vaikka majoituskuluissa olisikin voinut säästää ottaessa edullisemman toiselta puolelta kaupunkia. No eipä pitänyt ainakaan hortoilla lähes tuntemattomassa kaupungissa yöllä tai matkustaa taksilla toiselle puolelle kaupunkia.

Kuva huoneesta hotellin sivuilta.

Rekisteröidyimme sisään ja saimme hämmästellä huoneemme kokoa, joka oli melko suuri, mutta missä ei ollut vaatekaapin, sänkyjen ja peilipöydän lisäksi mitään muuta. Emme tarvinneet huoneelta muuta, mutta ihmetystä aiheutti se, että huoneessa olisi ollut kuitenkin tilaa muullekin. (Huoneesta jäi kuvat kokonaan ottamatta). Ihmetystä aiheutti myös se, että meille ilmoitettiin maahantulorekisteröinnin maksavan 2000ruplaa. Olimme käsittäneet viisumien mukana tulevista papereista, ettei sitä vaadittaisi, mikäli maassa viipyisi alle 7vuorokautta. Saimme kuitenkin kuulla, että se tuli tehdä kaikista jotka maassa majoittuisivat. Kauhistelimme hintaa, joka lopulta osoittautuikin virheelliseksi. Kielimuurin takia hotellivirkailija oli kokoajan tarkoittanut 2000:n sijaan 200:aa. Hotellivirkailijan ymmärrys ei muutenkaan ollut täysin paras mahdollinen. Kun tulimme hotelliin, ilmoitimme että meillä olisi varaus kahden hengen huoneeseen ja annoimme lisäksi tulostetun varausvahvistuksen. Hotellivirkailija pyysi Sallan passia, joka oli tehnyt ja maksanut huoneen, joten emme ihmetelleet sen enempää. Meidät saatettiin huoneeseen ja saimme avaimet. Aloimme pohtia, että jos rekisteröinti maahan oli kaikille pakollinen, miksei virkailija halunnut minun passiani tai mitään tietojani. Päätimme myöhemmin mennä viemään vielä minun passini rekisteröitäväksi. Silloin nainen kysyi hämmästyneenä, että olinko myös minä majoittumassa hotelliin ja kysyi miksemme olleet sanoneet asiasta. Tällöin puolestaan me hämmästelimme naisen yksinkertaisuutta ja sitä että kuinka rautalangasta meidän olisi tullut asia vääntää. Jos huonevaraus on tehty kahdelle, voisiko olla mahdollista että siinä myös majoittuu kaksi ihmistä??? Pohdimme myös, että miksi randomiksi minua oli Sallan mukana ajateltu. Salla varaa kahden hengen huoneen ja minä kuljen tämän mukana, mutten ole majoittumassa. Emme voineet kuin pyöritellä silmiä asialle.


Illalla lähdimme keikkapaikalle (Zal Ozhidaniya ), johon olimme varanneet jo etukäteen liput. Keikkapaikka oli melko hieno tai ainakin verrattuna Suomen, jotka yleensä ovat melko tylsiä. Keikka oli myös todella hyvä. Bändi oli hyvässä vedossa ja yleisö oli paras mahdollinen. Rakastuin lähes venäläiseen keikkayleisöön, joka oli aivan fiiliksissä bändistä hyppien ja laulaen biisien mukana. (Tämä oli yksi asia jonka olisin voinut ottaa kotiin vietäväksi ;) ).



Zal Ozhidaniya




Paikka sisältä... tai siis paikan katto... :D




...,...

on stage...

Keikan jälkeen sai olla tyytyväinen, että oli valinnut hotellin niin läheltä illanviettopaikkaa, sillä en usko että meistä kumpikaan olisi jaksanut kävellä yhtään pidemmälle nukkumaan. Kaupunki oli alkanut hiljenemään ja kellon lähestyessä keskiyötä ei olisi uskonut kävelevän pitkin miljoona kaupungin katuja. Kadut olivat täysin hiljaiset ja koko päivän ympärillä pyörineet liikenneruuhkat loppuneet.


-A

Se kuuluisa viisuminhakeminen Venäjälle!

Tällä hetkellä toivon, että joku nauraa mulle paskaisesti ruudun takana ja päivittelee kuinka vaikeasti oon hoitanut viisuminsaannin Venäjälle. PLIIS, jonkun on sanottava että on helpompiakin tapoja. Miksi kukaan haluaa ikinä matkustaa kyseiseen maahan, jos sinne pääseminen on oikeasti näin työlästä?

Etsin netistä eri vaihtoehtoja mitä kautta voisin hankkia viisumin Venäjälle. Ajattelin, että kun kirjoitan Googlen hakukenttään ”Venäjä + viisumi”, niin siitä aukeaa suoraa miljoona paikkaa, josta voin kyseisen paperin hakea ja se siitä. Toisin kuitenkin oli. Se ei oikeasti ollut niin yksinkertaista. Ruudulle hyppää linkit matkatoimistoihin, joiden sivuilla sivulauseessa lukee, etteivät he järjestä viisumeita kuin vain heidän kautta matkustaville. Haistakaa paska. En suostu ottamaan matkoja matkanjärjestäjien kautta, kun en halua maksaa matkasta tuplahintaa. No sitten edessä on venäjäseura jne. Näissähän nimi jo kertoo sen, että järjestäminen mattimeikäläiselle on turhaa kun ei ole jäsen.  No sitten vihdoin ja viimein avaan lähialuematkojen sivut, joiden etusivulla olevassa bannerissa, jo näkyvät maatuskat (=mun pään sisällä Venäjä). Tutustun sivuihin ja eri viisumityyppeihin, hintoihin jne. Blondikin tajuaa sivuista jotain ja toteaa, että se taisi olla sitten tässä.


Kyseiset rivit kuulostivat niin yksinkertaisilta ja helpoilta, että päädyin heti tähän.

”Kun matkustat Venäjälle, tarvitset viisumin. Viisumi on henkilökohtainen ja määräaikainen Venäjän konsulaatin tai suurlähetystön myöntämä asiakirja, joka antaa luvan rajanylitykseen ja maassa oleskeluun. Viisumin tyyppi perustuu mm. matkan tarkoitukseen (esimerkiksi turismi tai työmatka) ja vierailun kestoon.´

Lähialuematkojen viisumikeskuksen kautta sopivan viisumin hankkiminen on helppoa ja nopeaa.”

Selvintä sivuja tutkiessa on se, että tulee ottaa matkaamme varten kertaviisumi,
(”Kertaviisumi on voimassa 2 - 30 päivää ja oikeuttaa yhteen edestakaiseen matkaan. Viisumi leimataan maahan tullessa ja sieltä poistuttaessa. Yhden käyttökerran jälkeen viisumi on mitätön. Erillistä automerkintää viisumeihin ei enää laiteta.”), passin tulee olla täysin ehjä, voimassa vielä puolivuotta matkan päätyttyä, viisumia varten tulee ottaa tuore passikuva ja vakuutus ovat ehdoton. Nämä asiat eivät tunnu mitenkään oudoilta. Kunhan vaan hoitaa asiat kuntoon. Mutta sitten alan tutustumaan viisumihakemukseen. Kaikki säännöt saavat jo stressiä pintaan. Täytä kaavake isoilla kirjaimilla kokoajan samaa kuulakärkikynää käyttäen ja korjauksia ei saa olla ainuttakaan. Paineen allahan mä kirjoitan varmasti väärin. xD

” Tarvittavat asiakirjat

Sinun tulee toimittaa seuraavat asiakirjat viisumianomusta varten: passi, valokuva, täytetty viisumianomuslomake sekä matkavakuutustodistus.

Passi

Passin on oltava voimassa kuusi (6) kuukautta viisumin päättymisen jälkeen ja siinä on oltava tyhjiä sivuja käytettävissä. Passin on oltava täysin ehjä: jos jokin sivu on edes osittain irti, viisumianomus voidaan hylätä.

Valokuva

Liitä viisumianomukseen virallinen passikuva, jonka mitat ovat 3,5 x 4,5 cm ja joka on korkeintaan kuusi (6) kuukautta vanha. Voimme ottaa viralliset passikuvat sinusta toimistollamme erillistä korvausta vastaan (10 euroa - 8 värikuvaa).

Viisumihakemus

Täytä viisumianomuslomake ohjeiden mukaisesti. Muista viisumia anoessasi täyttää myös viisumianomuslomakkeen tilausosa, josta käy ilmi toivomasi viisumityyppi ja toimitustapa. Mikäli viisumianomus tai tilausosa on puutteellisesti täytetty, emmekä tavoita viisuminhakijaa, emme vastaa mahdollisista virheistä viisumissa tai sen toimituksessa.

Vakuutustodistus

Suomen kansalaiset tarvitsevat aina viisumianomuksen liitteeksi todistuksen voimassa olevasta matkavakuutuksesta. Tarvittaessa Lähialuematkojen kautta on mahdollista ottaa If matkustajavakuutus. Vakuutustodistuksesta tulee käydä ilmi seuraavat tiedot:

•Koko nimi (kuten passissa)

•Syntymäaika

•Vakuutuksen numero

•Vakuutuksen voimassaolotiedot (todistuksessa oltava konkreettinen päättymispäivä)

•Maininta vakuutuksen sisällöstä

•Matkavakuutuksen tulee kattaa kaikki kulut äkillisen matkasairauden varalta sekä vainajan kotiinkuljetuskustannukset.

Jos vakuutuskortissa lukee yllä luetellut tiedot niin kertaviisumiin riittää vakuutuskortin kopiot molemmin puolin. Useimpien vakuutusyhtiöiden korteissa ei ole vaadittavia tietoja. Jos kortissa ei ole vaadittavia tietoja, niin vakuutusyhtiöstä tulee tilata A4-kokoinen matkavakuutustodistus Venäjän viisumia varten ja pyytää vakuutusyhtiötä faksaamaan sen toimistollemme.”

”Viisumianomus

Viisumianomuslomakkeet ovat uudistuneet 06.10.2010 alkaen. Viisumianomuksessa ei saa olla yhtään korjausta ja myös tummennukset lasketaan korjauksiksi. Virheellinen anomus voi aiheuttaa lisäkustannuksia asiakkaalle esimerkiksi pikalisien muodossa.

Koko anomus tulee täyttää alusta loppuun samalla kuulakärkikynällä. Tussi- tai mustekynät eivät kelpaa. Tietokoneella täytettyyn ja tulostettuun kaavakkeeseen saa tehdä lisäyksiä, kunhan se tapahtuu yhdellä kynällä.”



Viisumihakemuksen täyttö.

 Nyt on viisumihakemus kuitenkin täytetty ja kyllä, mokasin ensimäistä täyttäessä. Passinnumero voi olla jollekin ylitsepääsemättömän vaikeaa kirjoittaa oikein. Uusi paperi täyttöön ja nyt näyttää paremmalta. Tosin, en tiennyt täytinkö kaikki kohdat aivan oikein, koska hakemuksen pienet ruudukot ei riittänyt millään mm. kohdassa johon piti ilmoittaa opiskelupaikka, sen osoite ja muut yhteystiedot. Päätin täyttää paperin loppuun toimistolla ja kysyen samalla asiasta.

Vein viisumihakemuksen lähialuematkojen toimistoon Helsinkiin Vuorimiehen kadulle. Liike oli pieni ja heti sisään astuessa sai huomata venäläisiä koriste-esineitä hyllyillä. Odotin vuoroani tiskille muutaman minuutin ja tämän jälkeen sain erittäin ystävällistä palvelua tiskin takana istuvalta hyväntuuliselta naiselta. Kysyin hakemuksen kohdista ja sain selvennyksen kysymyksiin. Tämän jälkeen virkailija silmäili hakemuksen, tarkisti passin kunnon ja otti vielä vakuutuskortista kopiot. Jätin hakemuksen 15.2. ja sain kuulla, että saisin päätöksen 27.2. Lähdin helpottuneena liikkeestä ja näin oli yksi asia hoidettu reissua varten.

Aikaa hakemuksen jättämisestä oli kulunut reilu viikko, kun sain jo 24.2 puhelimeen viestin, jossa ilmoitettiin tilattujen viisumien olevan noudettavissa toimistolta. Muutamaa päivää myöhemmin kävin noutamassa passini viisumilla. Palvelu oli jälleen kerran erittäin ystävällistä ja niin minulle esiteltiin vielä passista löytyvä viisumi ja sen voimassaoloaika. Maksoin hyvin mielin 76€ hintaiset kulut ja heti liikkeestä ulospäästyä oli pakko laittaa Sallalle laittaa, että nyt on kyseinen lupa noudettu.

Nyt on viisumi, JEEJEEJEE! :DDD

Nyt kun jälkeenpäin ajattelee koko ”hakuprosessia” on hieman vaikeaa muistaa mikä siinä oli niin stressaavaa ja hermoja kiristävää. Sitä se kuitenkin silloin oli. Onneksi nyt saa olla helpottunein mielin ja odottaa vain reissuun lähtöä, mikä onkin aivan pian.

-A

Venäjän reissun suunnittelu...

Oon halunnut päästä Venäjälle viimeset viisi vuotta ja nyt vihdoin ja viimein alkaa näyttää siltä, että sinne todella pääsisin. Suunnitelmissa on lähteä Sallan kanssa Pietariin parin päivän mittaselle matkalle, jonka tarkoituksena on ehtiä näkemään mahdollisimman paljon kaupunkia ja lisäksi käydä tsekkaamassa yksi siellä oleva keikka. Ennen matkaanlähtöä on kuitenkin lähes miljoona asiaa hoidettavana. Venäjälle kun ei noin vain lähdetäkään. Oon jopa miettinyt, että ollaanko koskaan aikaisemmin nähty yhdenkään reissun takia näin paljon vaivaa.

Kuva: http://stpetersburg-guide.com/experience/tierney.shtml

Ollaan päätetty, että mennään Pietariin junalla (Allegrolla), koska sillä pääsee ehkä helpoiten täältä Lahdesta. Junavuoroja kulkee Helsinki-Pietari-Helsinki väliä useampi päivässä ja tästä syystä ollaan päädytty Allegroon, ei se takia että se on suomalainen, vaan siksi että se kulkee paljon fiksumpina aikoina, kun noi venäläiset junat. Tulevaa reissua varten ollaan päätetty, että hypätään Lahdesta keskiviikko aamuna klo. 06:02 Pietariin lähtevään junaan. Junalippujen hinta 64,88€/suunta. Hinta tuntuu semi korkeelta, kun on tottunut VR:n opiskelija-alennuksiin ja jäädään kokonaan niitä ilman. Mutta ottaen huomioon, että ylitetään kuitenkin raja ja ei jouduta istumaan missään vuonna nolla tehdyssä pikajunassa, suostun maksamaan kyseisen summan.

Kuva: http://sb.westfordk12.us/pages/6gweb/6gss/wtravel10/r/rkylem/index.html

Lippuja ei ole vielä hommattuna, KOSKA kuten aikaisemminkin jo mainitsin Venäjälle ei noin vain mennä. Pakko tunnustaa, että vaikka oon lukenut maantieto ja jopa kirjoittanut sen YO-kirjoituksissa, en tiedä lähes mitään Venäjästä. (tai ainakaan enempää kuin mistään muustakaan maasta.) Ensimmäisenä tai viimeistään toisena Venäjästä ja sinne matkustamisesta tulee mieleen aina se, että maahanpääsyyn vaaditaan viisumi. En ole koskaan aikaisemmin hommannut minnekään viisumia, joten tää on mulle aivan uutta. Onneksi saa tehdä tänkin jonkun kanssa kaksin. Nähdään parin päivän päästä Sallan kanssa ja täytetään yhdessä viisumihakemukset. Näin kumpikaan ei pääse mokailemaan hakemuksen täyttämistä. :D (viisumista ja sen hankinnasta tulee myöhemmin kokonaan oma postaus, sillä ainakin  me saadaan olemattomastakin asiasta ongelma...)

Jos ton viisumi -asian voi luokitella edes pieneksi ongelmaksi, niin hyvänä kakkosena tuleekin sitten varmaan "kieli". Meistähän ei kumpikaan puhu sanaakaan venäjää, ei edes ymmärretä sitä. Siis eihän matkailijan pidä osata paikallista kieltä. Kyllähän englannilla pärjää oikeastaan paikasta riippumatta. Mutten ole aivan varma voiko tätäkään allekirjoittaa täysin, kun kyseessä on Venäjä. Okei, tää on ehkä liiankin suurta yleistämistä, mutta ainakin tähän asti on tuntunut siltä. Onneksi voin hokea koko reissun ajan kaikille vaan "daa daa" ja hymyillä nätisti.

Majoitus on oikeastaan päätetty, muttei mikään tietenkään ole vielä 100% varmaa. Ei olla viitsitty suunnitella reissua sen enempää ennenkun ollaan saatu viisumit käsiin. Yksinkertaisestihan tää johtuu siitä, etten halua tehdä turhaa työtä, jos jostain syystä meidän reissu "estetään".

Mutta palaillaan asiantiimoille, kun suunnitelmat ei oo enää ihan näin auki kun mitä ne nyt on. :D

-A